Siitä päivästä on nyt 9 vuotta, kun otin Hoo-Hoo Oy.n hallintaani. Tai no, kuinka se nyt alussa olikaan hallinnassa, mutta yritys ja halu oli kova. Näin jälkeen päin katsottuna, halu saada yritys menestymään oli vähän liiankin kova, koska ensimmäiset pari vuotta en tehnyt muuta kuin töitä. Kotona kävin vain nukkumassa ja viikonloput meni myös töiden parissa. Sanotaan, että sukupolvenvaihdos pitäisi kestää ainakin kolme vuotta. Itselläni sellaiseen ei ollut mahdollisuutta, vaan tipahdin vaan paikalle ja aloitin työt. Onneksi meillä oli vanhat työntekijät, joista oli todella iso apu. Monena päivänä kuitenkin toivoin, että isäni olisi ollut kertomassa miten näitä hommia tehdään.
Päivääkään en ole päätöstäni katunut, mutta paljon olisi asioita voinut tehdä toisin. Jos nyt pitäisi opastaa uusia yrittäjiä, niin osaisin kyllä neuvoa mitä tehdä ja millä tavalla ja erityisesti mitä ei kannata tehdä. :) Alkuun itsekin halusin tietysti tietää yrityksessä kaiken ja osata jokaisen osa-alueen. Ja uskon sen myös hieman ärsyttäneen työntekijöitäni, koska olin hääsäämässä joka paikassa, mutta tällä varmistin, että osaan itse tarvittaessa tehdä lähes kaiken työn tässä firmassa.
Alkuun ajattelin, että työ on vähän niin kuin harrastus, mutta ajan mittaan tajusin, että en voi ajatella asiaa tällä tavalla, koska muutoin tämä harrastus tulee aikas kalliiksi. Vasta viime vuonna ymmärsin pyytää oikeasti neuvoa minua viisaammilta ja aloitin yhteistyön Konsulttitoimisto Seppo Hoffrénin kanssa. Kahden eri konsultin kanssa meillä oli muutamia tapaamisia ja heiltä sain valtavasti hyviä neuvoja ja vasta nyt tuntuu, että osaan hallita tätä puljua niin kuin olisi pitänyt alusta asti. Toki se on tarkoittanut muutoksia, joita ei ole ollut kaikkien helppo sulattaa ja oma toimintatapani on pitänyt hiukan muuttua. Näen kuitenkin, että tulevaisuutta ajatellen tämä on ollut vain hyväksi. Kuitenkin tarkoitukseni on, että yritys toimii ja voi hyvin vielä 20 vuoden kuluttua.
Vaikken kadu hetkeäkään päätöstäni ryhtyä yrittäjäksi, niin aika ajoin toivoisin, että lähtiessäni töistä voisin vaan sulkea oven ja viettää huolettomasti loppupäivän ilman, että työt olisi mielessä. Kyllä se niin on, että yrittäjä on töissä 24/7. Se siitä paljon kadehditusta yrittäjän vapaudesta :)
Jos jotain haluan sanoa koulusta valmistuville nuorille on se, että käytäntö opettaa. On turha luulla, että kun on valmistunut koulusta, on kaikkitietävä ja valmis työntekijä. Kaikkea muuta! Kaikista parasta on tutustua perusteellisesti työpaikan jokaiseen osa-alueeseen ja muistaa myös se, että ketjun jokainen lenkki on tärkeä, ei vain se mitä itse teet. Ehdottomasti suosittelen yrittäjyyttä, mutta menestyäkseen se vaatii paljon työtä ja myöskin uhrauksia, mutta lupaan, että tämä on erittäin antoisaa ja kasvattaa henkisesti todella paljon. Pienet vastoinkäymiset eivät paljon hetkauta elämää, kun isommistakin on selvinnyt.
Sain siskoltani tällaisen kyltin. Hänkin itse yrittäjänä huomasi silloisen liiallisen työntekoni ja nykyään osaan arvostaa vapaa-aikaa, terveyttä ja läheisiä ihmisiä ihan eri tavalla. Työt ei tekemällä lopu, mutta elämä on liian lyhyt vain työtekoon.
Aamulypsyn Jaajoa, Annia ja Perälää lainatakseni: Joka päivä on hyvä ottaa pieni pala rauhaa itselle. On se sitten kävelyretki metsässä, jooga, shoppailua tai autossa istumista.
Joten siis: Nyt on aika ottaa pieni pala rauhaa!
